Lottien työn jäljillä
Lotta Svärd -järjestön virallisesta perustamisesta on tullut tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi on järjestetty näyttelyitä ja muuta juhlavuoden ohjelmaa ympäri Suomen.
Toteutimme Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museoon Lotta Svärd 100 vuotta -näyttelyn museomme piharakennukseen. Uusi vaihtuva näyttely esittelee järjestön historiaa laaja-alaisesti, etenkin Etelä-Pohjalaisia lottia työnteossa ja myös yksilön näkökulmaa näyttelyyn toteutetun videon keinoin.
Lotta Svärd -järjestö oli maailman suurin naisten vapaaehtoinen ja aseeton maanpuolustusjärjestö. Lotta Svärd -järjestö perustettiin tukemaan suojeluskuntia. Aatteina ovat olleet vahvasti isänmaan rakkaus, avuliaisuus, yhteisöllisyys ja uskonto. Järjestön toiminta oli hyvin organisoitua ja muotoutui vuosien varrella laaja-alaiseksi ympäri Suomea. Järjestön lakkauttamisen aikoihin, vuonna 1944, järjestöön kuului peräti 232 000 lottaa.
Sota-aikana lotat toimivat monissa maanpuolustusta tukevissa tehtävissä rintamalla ja kotirintamalla. Apua tarvittiin muun muassa sairaanhoidossa, muonituksessa, varustuksessa sekä ilmavalvonta- ja viestintätehtävissä. Lotat ottivat hoidettavakseen vastuullisia tehtäviä tukeakseen Suomen itsenäisyyttä, vaikka harva lotta sai minkäänlaista palkkaa töistään ja työtä riitti. Lotta Svärd -järjestön toiminnassa vapaaehtoisuus ja yhteisen hyvän eteen työskentely oli suuressa roolissa. Työ maanpuolustukseen liittyen oli raskasta ja auttavia käsiä tarvittiin paljon. Lottien lisäksi rintamalla työskenteli sotilaskotisisaria, apusisaria, lääkäreitä ja työvelvollisia.
Lotta Svärd 100 vuotta juhlavuoden yksi teema on ollut
järjestön kantaman yhteiskuntavastuun huomioiminen niin historiassa, nyt, kuin
tulevaisuudessa. Suomessa vallitsevat olot ovat muuttuneet paljon 100 vuoden
aikana. Lottien historia koko maan kattavasta järjestöstä muuttui sen
lakkauttamisen jälkeen monia vuosikymmeniä kestäneeksi vaikenemiseksi
lottatoimintaan liittyen. Järjestön lakkauttamista pidettiin turhana, sillä
järjestö teki paljon hyvää. Moskovan välirauhansopimuksessa oli määrätty liian
ääri-isänmaalliseksi katsotun järjestön lakkauttaminen. Moskovan
välirauhansopimuksen ehdot olivat ankarat, sillä Neuvostoliitto uhkasi
neuvostojoukkojen miehityksellä, mikäli rauhanehtoja ei noudateta.
Lotta Svärd -näyttely ja opastukset osana juhlavuotta
Näyttelyn toteutus oli mielenkiintoinen matka lottien historiaan. Lotista on säilynyt monia merkittäviä kuvia, jotka kertovat lottien monipuolisista työtehtävistä. Kuvista huokuu ylpeys toimia lottana. On harmillista, että järjestön lakkauttamisen myötä vuonna 1944, lottatoiminta vaihtui järjestöön liittyviksi muistoiksi, vaikka naiset jatkoivatkin usein töitä yhdessä eri naisjärjestöissä ja Lotta Svärdin perustamissa Suomen naisten huoltosäätiössä ja Työmaahuolto ry:ssä.
-
’’Haasteena näyttelyn suunnittelussa oli luoda näyttely, joka eroaisi museon päärakennuksen Lotta Svärd- aiheisesta näyttelystä, mutta joka toimisi myös hyvin sen rinnalla. Juhlavuosi tuli myös ottaa huomioon näyttelyn suunnittelussa. Näyttelyssä oleva aikajana auttaa vierailijaa ymmärtämään mitä tapahtui milloinkin Lotta Svärdin historian aikana. Tätä voi olla vaikea hahmottaa museon perusnäyttelystä’’, kertoo näyttelyn suunnitellut Laura Pelkonen.
Videon toteutus päiväkirjan pohjalta oli museolle uutta. Päiväkirjassa kymmenen vuotta lottatehtävissä toiminut lääkintälotta kertoi tuntemuksiaan talvisodan ajalta ja siihen liittyen. Lotan päiväkirjasta otettiin päiväkirjamerkintöjä ja videolla näytetään lotan tyypillisimpiä askareita leivän leipomisesta polttopuiden hakuun.
-
’’Toteutuksessa on mielestäni onnistuttu. Haikea, mutta toiveikas tunnelma välittyy videolta. Museotyöntekijänä näyttelin videossa lotan osuudet ja luin lotan päiväkirjamerkintöjä. Teksti oli vivahteikasta ja koskettavaakin. Yritin eläytyä tekstiin ja niihin päiväkirjan kirjoittajan tuntemuksiin, vaikka itselleni onkin vaikea käsittää sota-ajan lohduttomuus’’, summaa museotyöntekijä Vera Lehtomäki.
Museossamme käy monenlaisia vieraita, osa vieraista on erittäin tietoisia lottien ja suojeluskuntien historiasta ja osa ei tiedä muuta kuin Lotta Svärd -nimen. Osa on tullut oppimaan lisää järjestöstä, johon on kuulunut heidän äitinsä, isoäitinsä tai isoisoäitinsä. Opastuksen aikana aiheesta tietoisen vieraan voi huomata pään nyökyttelystä tiettyjen tietojen kohdalla. Taas asiasta tietämätön museovieras katsoo opasta silmät pyöreänä ja sanoo ”Oho, tuota en tiennytkään”. Tämä on museo-oppaalle tuttua. Tuskin kovin moni on kuullutkaan että Etelä-Pohjanmaan itäisen piirin johtajaa Hilja Riipistä kutsuttiin Hurja-Hiljaksi, tai että Suomen valtiollinen poliisi vainosi entisiä lottia Lotta Svärd -liikkeen lakkauttamisen jälkeen.
Lotta-opastuksilla aihe on herättänyt mielenkiintoa ja
myös pohdiskelua menneen ja nykyisen aikamme eroavaisuuksista. Eräs museovieras
mietiskeli kuinka tyttöihin, pikkulottiin, kohdistui odotuksia palvelevista ja
avuliaista tytöistä, mutta toisaalta piti olla rohkea ja rohkeutta arvostettiin.
Toinen museovieras ihmetteli Lotta Svärd -järjestön toiminnan samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia humanitaarisen avun kuten Punaisen ristin toimintaan.
Tänä 100-vuotis juhlavuonna olemme iloisia, että olemme
saaneet tuoda näytille monen kymmenen vuoden takaisia muistoja Lotta Svärd -järjestön
toiminta-ajoilta. Näyttelyn kautta haluamme herättää kysymyksen: Entä jos
apuasi tarvittaisiin nyt?
Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museo on avoinna:
Kesäkuussa-elokuussa:
keskiviikkoisin klo 12–18
torstaista sunnuntaihin 10–16
Lotta Svärd -opastus to-su klo 14. Sisältyy pääsylipun hintaan.
Syyskuussa-toukokuussa:
keskiviikkoisin klo 12–18
torstaista perjantaihin ja sunnuntaina klo 12–16
Olemme julkaisseet myös verkkoon näyttelyn
Etelä-Pohjanmaan lotat 100 vuotta.
Linkki näyttelyyn: https://tarinasoitin.fi/eplotat
 |
| Kauhajoen Sotasairaalan varuslottia kotitalousopiston kasvihuoneessa, joka oli sairaalan varastona. Toinen ja neljäs ovat kauhajokelaisia, Kerttu Pukkila ja Eevi Lampio, muut vieraspaikkakuntalaisia. |
Museotyöntekijät
.JPG)
Kommentit
Lähetä kommentti