Eteläpohjalaisuuden symboleja etsimässä

Eteläpohjalaisuuden symbolit -verkkonäyttelyn teko on ollut minulle sekä uusien kotiseutuasioiden oppimista että samalla perehtymistä syvemmin maakunnan erityispiirteisiin. Olen pyrkinyt tiivistämään eteläpohjalaisuuteen liitettyjä asioita noin kymmenen symbolin ympärille. 

Kysymyksessä ovat sekä eteläpohjalaisten että muiden mielikuvat pääasiassa maakunnan ihmisten luonteesta. Myös luonnonympäristössä ja rakennuskannassa on sellaisia piirteitä, joita voidaan pitää tyypillisenä eteläpohjalaisena. Samalla täytyy kyllä myöntää, että osa näistä verkkonäyttelyssä esilletuomistani symboleista on kulkeutunut tähän maakuntaan hyvinkin kaukaa ja muotoutunut täällä uudestaan omanlaisikseen. 

Eteläpohjalaiset symbolit voidaan ymmärtää vähintäänkin kahdella tapaa. Varsinaiseen henkiseen perinteeseen kuuluvat seikat, ja sitten ne merkit, joista on tullut tunnusomaisia eteläpohjalaisuudelle. Olen tässä verkkonäyttelyssä keskittynyt tähän paikallisidentiteetin henkiseen puoleen.

Lähtökohdaksi otin lakeusmaiseman, koska laajat peltoaukeat synnyttivät sen vaurauden, josta kaikki muut asiat historiallisesti juontuvat. Toinen vaurauden lähde oli tervanpoltto, jonka sanotaan liittyvän rakennettujen pohjalaistalojen kokoon. Vaurastumisen myötä kaikki alkoi muuttua ja kehittyä eteenpäin sellaiseksi kokonaisuudeksi, jota sanomme nyt eteläpohjalaiseksi kulttuuri-identiteetiksi. Siihen liittyy esimerkiksi tavat, ruoka- ja käsityöperinne, murre, jussipaidat, paini, pesäpallo ja monet muut seikat, joista ainakin eteläpohjalainen itse tunnistaa ne juuri omaksi. Kaikki ne ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa.

Tämän verkkonäyttelyn kirjoittamisen yhteydessä huomasin, että Etelä-Pohjanmaan maakunta ei ole kulttuurisesti niin yhtenäinen kuin monissa lähdeteoksissa annetaan ymmärtää. Esimerkiksi suoraviivainen kansanluonne ei ole maakunnan itäosassa niinkään suoraviivaista. 

Uusia Härmän puukkoja Kauhavan puukkotehtaalla. Vasemmalla niin sanotut tanhukahvat ilman terää ja oikeassa reunassa kaksineuvoinen.Kuva MH.

Kaikkien eteläpohjalaiskuntien alueella ei ole ollut puukkojunkkareita mutta asia liitetään usein koskemaan kaikki eteläpohjalaisia ja jopa koko Pohjanmaata. Jos jokin asia on yhteistä eteläpohjalaisille, niin mielestäni se on eteenpäin yrittäminen kaikella tapaa. 

Joutilaisuutta ei muutenkaan tässä maakunnassa katsottu hyvällä. Tähän liittyy hauska paikallinen sanonta: ”Jos sulla ei oo muuta tekemistä, nii notkuttele eres polovias.” Tämän tyyppiset napakat lausahdukset ovat toinen ilmiö, joka löytyy koko maakunnan alueelta. Erotuksena muiden suomalaisten humoristisista lausahduksista eteläpohjalaisten ”paukahrokset” sisältävät mielestäni enemmän mustaa huumoria ja naapuripaikkakuntien pilkkaamista. 

Itse olen syntyperäinen eteläpohjalainen mutta en koe lakeusmaisemaa mitenkään läheiseksi. Itselleni ovat tärkeitä järvi ja metsä – olen viettänyt lapsuuden Kuortaneenjärven rantamaisemissa ja laajat metsäalueet olivat vain muutaman sadan metrin päässä. Tämä projekti onkin ollut itselleni tärkeä siksi, että olen päässyt tutustumaan laajemmin maakunnan eri alueisiin ja ennen kaikkea museoihin ja niiden erikoisuuksiin. Samalla olen huomannut, miten laaja tämä maakunta on ja monella tapaa monipuolinen. 

Markku Honkola 

projektityöntekijä