Kähkijärven kierros

 

Ollessani eilen Alajärven Suolasalmenharjun tuulivoimahankkeen kaavoitusta koskeneessa neuvottelussa, katseeni kiinnittyi kartalla hankealueen lähellä olevaan pieneen latvajärveen nimeltä Kähkijärvi. Nimi juontuu mahdollisesti saamenkielisestä sanasta gáhkkor, joka tarkoittaa kaakkuria (vrt. Solantie 2023: 94, Käkilampi). Kähkijärven luoteispuolella on maastokartalla Kähkijärvenkangas ja sen pohjoispuolella mikäs muukaan kuin Kakkurinkangas. Kähkijärven nimen yhteys kyseiseen vesilintuun vaikuttaa luontevalta senkin kannalta, että kaakkuri pesii pienillä suolammilla. Olin jo pari vuotta aiemmin samaa tuulivoimahanketta koskeneessa lausunnossa taustoittanut seudun asutushistoriaa tuomalla esiin Etelä-Pohjanmaan järvialueiden paikannimistössä esiintyvän saamelaisperäisen substraatin. Alajärven paikannimistöstä ei tietääkseni ole tehty kattavaa selvitystä kielitieteen menetelmin, mutta Alavuden vesistönimistöstä vastaava tutkimus löytyy (Hopiavuori 2021). Sen mukaan 2-3 % tutkituista Alavuden vesistönimistä juontuu ruotsin kielestä, 8 % saamen kielestä ja loput suomen kielestä tai henkilönimistä. Niitä vanhempia ovat jo kadonneisiin ns. paleokieliin pohjautuvat paikannimet. Pauli Rahkosen mukaan Etelä-Pohjanmaan joista ainakin Kyrön-, Vöyrin- ja Ähtävänjokien nimet voivat periytyä pronssikaudella nykyisen Suomen alueelle levinneestä X-kielestä (Rahkonen 2017). Tässä yhteydessä sopii mainita myös Kyrönjoen ja Nurmonjoen alueiden nimistöä koskevat uudehkot nimistötutkielmat, Matti Leiviskän Kyröläisten juuret (2022) ja Atte Honkaniemen Nurmon paikannimistön vanhimmat kerrostumat pitäjän maakohoumanimien valossa (2024).

Kähkijärvi maastokartalla (Maanmittauslaitos 2026).

Kähkijärven kaltaisilta pieniltä latvalammilta löytyy toisinaan lampien hyödyntämisestä todistavia arkeologisia jäännöksiä, kuten eräsaunan kiukaita tai rantaveteen upotettuja ruuhia. Muutama vuosi sitten kävin dokumentoimassa Alajärven Kalliojärven rantavedestä löytyneen monipuisen ruuhen, josta kuva alla. Uusimpien arkeologisten tutkimusten mukaan Suomen ruuhet ajoittuvat poikkeuksetta historialliselle ajalle, vuotta 1200 myöhempään aikaan (esim. Taivainen & Brchisky 2025). Kalliojärven ja Kähkijärven välissä on noin 17 kilometriä ja kolme suurempaa järveä: Ojajärvi, Paalijärvi ja Iiruunjärvi. Iiruunjärven rannasta on löytynyt jotain monipuista ruuhta huomattavasti vanhempaa, nimittäin kansainvaellusaikaisen (n. 400-550) haudan esineistö. Se sisältää kaksi ristipäistä vaateneulaa ja rannerenkaan, jotka ovat vaskea. Etelä-Pohjanmaan Järviseudulle tyypillisesti Iiruunjärven rantatörmältä tehdyt esinelöydöt vaikuttavat vain yksittäiseltä pilkahdukselta rautakauden hämärässä, ajanjakson asutusta suuremmin valaisevien, arkeologisesti eheinä säilyneiden asuin- ja hautapaikkojen puuttuessa. Lisävaloa seudun asutushistoriaan saataisiin ehkä tutkimalla peuran- tai hirvenpyyntikuoppia, joita on viime vuosina kartoitettu erityisesti Alajärven Kaartusessa. Kirjoitin Järviseudun pyyntikuopista jutun uusimpaan Lappajärven Joulu -lehteen (Lappajärven Joulu 2025).

Alajärveltä, Iiruunjärven länsirannalta löytynyt kansainvaellusaikainen koruneula (KM 27156:2). Kuva: Museovirasto, CC BY 4.0. Ks. muinaisjäännösrekisterin kohde 5010040, Iiruunranta.

Metsäpeura Suomenselällä. Kuva: Janne Rantanen 2025.

Vuonna 2023 tehdyssä arkeologisessa inventoinnissa Suolasalmenharjun tuulivoimahankealueelta ei löytynyt mitään Iiruunjärven ja Kalliojärven löytöjen kaltaista, vain muutama tervahauta. Yhdellä tervahautakohteista, joka sijaitsee Kirsilänkankaalla, todettiin myös kuonakasoja, jotka voivat liittyä suomalmin pelkistämiseen. Kirsilänkankaan nimi viittaa oletettavasti Evijärven Kirsilän taloon. Seinäjoen museoiden hallussa olevaan Väinö Tuomaalan arkistoon tallennetun suullisen perinteen mukaan evijärveläiset ovat nousseet Suomenselän tervasmetsiin muun muassa Vimpelin Sääksjärven kautta. Kirsilänkankaan lähellä on Kuninkaan Juhanin hautakangas, johon liittyy mielikuvituksellinen tarina Juhana-kuninkaasta (Juhana III, Suomen herttua 1556–1563 ja Ruotsin kuningas 1568–1592) ja hautasaunan köyhistä asukeista. Kotuksen nimiarkistoon tallennettu tarina löytyy alempaa. Mitä todennäköisimmin Kuninkaan Juhanin hautakankaan tervahauta on 1500-lukua myöhempi – kyseinen tervahautatyyppi on näet levinnyt Pedersören ylimaille ja muuallekin Pohjanmaalle nykykäsityksen mukaan vasta 1600-luvun jälkipuolelta alkaen (Alanen 1968 ja Maaranen 2023). Paikannimessä esiintyvä Juhani liittyy johonkin seudulla asuneeseen tai toimineeseen Juhaniin, eikä etäisiin kuninkaisiin. Järviseudun historia 1:n (Rantatupa 1983: 762) mukaan Kuninkaan Juhani on jostain lappajärveläisestä tervanpolttajasta käytetty haukkumanimi.

Alajärven Kalliojärven rantavedestä löytynyt monipuinen ruuhi osin koottuna, osin kappaleina. Kuva: Janne Rantanen 2023. Ks. muinaisjäännösrekisterin kohde 1000048458, Kalliojärvi.

Kähkijärven vedet laskevat Kähkipuron kautta Savonjokeen, jonka latvavesi on Möksyn eteläpuolella oleva Savonjärvi. Alajärven Möksyä ja Ähtärin Moksua on arveltu saamelaisperäisiksi nimiksi (esim. Junnila 1983: 188-189 ja Vesala 1996: 60). Möksyn kohdalla Savonjoessa on ollut vimpeliläisten myllyjä ainakin jo 1700-luvun alussa, ja Heikki Hämäläisen (2018: 106-115) mukaan Möksyn eli Kolasen uudistila on perustettu 1600-luvulla Vimpelin Sääksjärven talon ulkosaralle. Möksyssä on tunnettu Papinkivi ja Kirkkohietikko väliaikaishautoineen, joista voi lukea lisää esimerkiksi Kalmistopiiriin kirjoittamastani jutusta (Rantanen 2024) tai museon arkistossa olevasta tutkimusraportista (Rantanen 2025). Perinpohjainen historiallinen tutkimus Möksyn asuttamisesta löytyy Heikki Hämäläisen teoksesta Suomenselän tarinoita 1 (Hämäläinen 2018). Möksyn Papinkiven luota lähtee vanha kulkutie, joka on vuoden 1709 kartan mukaan johtanut Kähkijärven eteläpuolitse Iiruunjärvelle ja sieltä Vindalaan eli nykyiseen Vimpelin kirkonkylään.

Alajärven kappelin itäosaa Johan Albäckin 1770-luvulla laatimalla kartalla. Möksy (Kolanen) kuvassa alhaalla oikealla, Iiruunjärvi (Irojervi) keskellä, Kalliojärvi (Kalliojervi) ylhäällä vasemmalla. Kuva: Jyväskylän yliopisto/Heikki Rantatuvan historialliset kartat -portaali, https://expo.oscapps.jyu.fi/s/vanhakartta/item/50090.

Paljon mielenkiintoista historiaa, vanhaa paikannimistöä ja arkeologisiakin kohteita mahtuu pienelle alueelle. Lopuksi vielä lupaamani Kuninkaan Juhanin Hautakankaaseen liittyvä tarina, jonka Ritva Hanhisalo on tallentanut Kotuksen nimiarkistoon vuonna 1963.

Juhana-kuningas oli täällä hirvenmetsästyksellä. Hän tapasi korvessa köyhän ukon ja akan. Akka syytti Eevaa siitä, että ihmisten oli pitänyt luopua paratiisista. Kuningas käski akan olla viisaampi. Hän vei pariskunnan mukanaan ja antoi sille kaikkea hyvää, rikkautta ja komean talon. Mutta kuningas toi huoneeseen kannellisen lasimaljan ja sanoi, että kaikkea muuta sai käyttää, mutta maljaan ei saanut katsoa. Kuninkaan mentyä uteliaisuus valtasi akan. Ukko varoitti: ”Anna olla, kun kuningas kielsi.” Akka ei malttanut, nosti vaan kantta. Sieltä pomppasi hiiri ja meni lattian rakoon. Kun kuningas tuli ja tiedusteli, kuinka yö oli mennyt, huomasi hän hiiren kadonneeksi. Kuningas sanoi: ”Lähtekää vaan takaisin sinne Kuninkaan Juhanin hautakankaaseen, kun ette olleet vahvempia!” 

 

Lähteet

Alanen, Aulis J. 1968. Kuortaneen nokiottat. Kuortaneen kirja. Kyrönmaa XIV.

Honkaniemi, Atte 2024. Nurmon paikannimistön vanhimmat kerrostumat pitäjän maakohoumanimien valossa. Pro gradu -tutkielma. Suomen kieli, Oulun yliopisto. https://oulurepo.oulu.fi/bitstream/handle/10024/52526/nbnfioulu-202411016574.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Hopiavuori, Sofia 2021. Alavuden vesistonimistön etymologiat ja niiden kielellisesti erilähtöiset kerrostumat. Maisterintutkielma. Suomen kieli, Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/bitstreams/5a67555f-e503-4e9a-979b-a0770e821e3a/download

Hämäläinen, Heikki 2018. Suomenselän tarinoita 1. Tutkimuksia menneiltä ajoilta. Ähtäri-seura.

Junnila, Heikki 1983. Eräkaudesta isonvihan loppuun. Järviseudun historia 1, 177–535. Vaasa Oy.

Leiviskä, Matti 2022. Kyröläisten juuret. Nimistöhistoriallinen tutkimus Kyrönjokilaakson asutuksesta keskiajalta 1600-luvulle. Studia Historica Septentrionalia 87. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys. https://oulurepo.oulu.fi/bitstream/handle/10024/36929/nbnfi-fe2022121371096.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Maaranen, Päivi 2023. Tervantuotannon historiaa ja kokeilevaa terminologiaa: Mikkelin Honkalahden tervahauta tapaustutkimuksen kohteena. Muinaistutkija 1:2023, 41–61. https://muinaistutkija.journal.fi/article/view/131141/80030

Nimiarkisto: Kuninkaan Juhanin hautakangas (Kotus, 1963). Hanhisalo, Ritva. Kotimaisten kielten keskus. https://nimiarkisto.fi/wiki/Q5026296. Viitattu 18.2.2026.

Rahkonen, Pauli 2017. Onomasticon of Levänluhta and Käldamäki region. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 96, 287–316. https://doi.org/10.33340/susa.70231

Rantanen, Janne 2024. Etelä-Pohjanmaan varhaisia kirkkomaita ja muita hautapaikkoja. Kalmistopiiri, 26.12.2024. https://kalmistopiiri.fi/2024/12/26/etela-pohjanmaan-varhaisia-kirkkomaita-ja-muita-hautapaikkoja/

Rantanen, Janne 2025. Alajärvi, Möksy Kirkkohietikko. Historiallisen ajan muinaisjäännösalueen tarkastus 25.11.2022. Seinäjoen museot, alueellinen toiminta. https://asiat.museovirasto.fi/case/MV/01776/2025

Rantatupa, Heikki 1983. Järviseutu isostavihasta 1800-luvun puoliväliin. Järviseudun historia 1, 537–911. Vaasa Oy.

Solantie, Reijo 2023. Uudenmaan keskiaikaisesta erätaloudesta kertova soiden, järvien ja jokien saamelaisnimistö. Suomen Riista 69, 72–105. 

Taivainen, Jouni ja Brchisky, Sami 2025. Ajankohtaista arkeologiasta: Uutta tietoa Suomen ruuhien ajoittumisesta. Museoviraston blogi, 29.10.2025. https://www.museovirasto.fi/fi/blogi/ajankohtaista-arkeologiasta-uutta-tietoa-suomen-ruuhien-ajoittumisesta

Vesala, Martta 1996. "Soon ijankaikkisen vanaha nimi se Moksu". Ähtärin Hankaveden kylän Moksun ja sen ympäristön paikannimistä. Ylävesille Ähtäriin, 56–69. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 

Teksti ja, ellei toisin mainittu, kuvat:

Janne Rantanen

Seinäjoen museot