Museon markilla

Alle puolen tunnin ajomatkan päässä Seinäjoen keskustasta sijaitsee upea historiallinen kohde. Kyseessä on Ylistaron Vittingissä sijaitseva Suomen toiseksi vanhin rautakaivos, johon kuuluu peräti 20 erikokoista kaivoskuoppaa. Kaivostoiminta alueella alkoi yli 400 vuotta sitten.   Ylistaron Vittinki. Valokuvat on otettu 15.8.2023 Ruotsista tuli eurooppalainen suurvalta 1600-luvulla. Tällöin innostus malminetsintään levisi Pohjanmaalle. Ensimmäinen kirjallinen maininta malmin louhinnasta Vittingissä on jo vuodelta 1563. Pohjanmaan talonpojat ilmeisesti tekivät ensimmäiset malmilöydöt. 1600-luvulla Ylistaron Vittinkiin perustettiin tuotantolaitoksia ja paikalta alettiin toden teolla louhia rautamalmia.  Aluksi rautamalmin etsimistä varten käytettiin nuotiolouhintaa. Vittingin alueelta on löydetty kaksi varmaa nuotiolouhosta. Nuotiolouhoksen ideana oli, että kallion päälle tehtiin nuotio. Kun kivi kuumeni, siihen heitettiin kylmää vettä ja kallio alkoi halkeilla. Nuotiolouhinta oli erittäi

Etelä-Pohjanmaan museossa esillä oleva vaihtuva näyttely nimeltään ”Vihreää väriä” kertoo värjäämisestä luonnonväreillä. Näyttelyn on koostanut Suomen käsityön museo, joka sijaitsee Jyväskylässä. Näyttely on viimeistä kertaa julkisesti esillä ja se päättyy 24.3.2024. Näyttelyn kantavana ajatuksena on värjäyksen historian, sen nykyisyyden ja tulevaisuuden esittely. Näyttely on pääasiassa koostettu värjätyistä lankanäytteistä, jotka on sidottu pyöreään muotoon aina yksi kasviväri kohdallaan. Näyttelyssä on esillä myös toisenlaisia värjäysnäytteitä, ja ne koostuvat sekä käsitöistä että taideteoksista. Esimerkiksi näyttelyn sisääntulossa on suuri kasvivärjätty yhteisöryijy, jossa on liitetty yhteen kymmenittäin erilaisia pieniä ryijyjä. Tämä yhteisöryijyn nimellä olevan teoksen ovat tehneet värjärikillan jäsenet.      Näyttelyssä asiakkaita vastaanottaa tämä Värjärikillan yhteisöryijy, joka on tehty killan juhlavuoden kunniaksi vuonna 2021. Suomen kielessä sana väri tarkoittaa kahta asiaa,

Seinäjoella sijaitseva Etelä-Pohjanmaan museo koostuu pääsääntöisesti kahdesta museoalueesta, Törnävän kartanon alueesta ja Etelä-Pohjanmaan museon ulkomuseoalueesta. Törnävän kartanon ja ulkomuseon alueella on tänä kesällä 2023 meneillään erilaisia rakennuskorjauksia, kuten kartanon meijerin katon pesu, työntekijöiden asuinrakennusten kattojen pesu ja ulkokuistin korjaus, ruudintestausrakennuksen eli propeerin alaosan puisten ulkolistojen maalaus ja ulkomuseoon kuuluvan riihen korjaus. Seinäjoen museoihin kuuluvassa Riihimuseossa Peräseinäjoella on myös tehty korjauksia.  Meijeri Meijeri on rakennettu Östermyran kartanoa varten ja se on Etelä-Pohjanmaan ensimmäinen meijeri. Meijerin voita vietiin aina Venäjälle Pietariin saakka. Nyt se on museokäytössä ja siinä on Etelä-Pohjanmaan luonnosta ja geologiasta kertova näyttely. Tällä hetkellä meijerirakennus on kiinni rakennustöiden takia. Meijerin katto pesun jälkeen ja kattotiilet tullaan ottamaan alas kokonaan ja aluskatteita korjataa

Etelä-Pohjanmaan sotahistoriallisen matkailureitin suunnitteli ja toteutti vuonna 2022 Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museon kesätyöntekijä, FM Juho Pyykkö. Opas julkaistaan kesän 2023 korvalla, hyvien retkeilykelien koittaessa. Oppaan löydät osoitteesta  https://tarinasoitin.fi/epsotahistoriamatkalla . Näin Juho kertoo työstään oppaan parissa: Sain tehtäväkseni koota sotahistoriallisen matkailureitin, josta tulikin lopulta pieni matkaopas. En ole kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, joten en tiennyt mitään alueen paikallishistoriasta, minkä vuoksi en tiennyt mitään myöskään alueen sotahistoriasta. Kuitenkin armottoman googlettamisen ja kirjojen lukemisen ansiosta alkoivat oppaan sotahistorialliset kohteet hahmottua. Kohteiksi valikoitui mielenkiintoisia paikkoja ja museoita Etelä-Pohjanmaalta. Ne kaikki liittyivät tavalla tai toisella historian saatossa käytyihin sotiin tai kahakoihin. Matkaoppaassa on lisäksi maanpuolustukseen liittyviä kohteita, kuten esimerkiksi suojeluskunta- ja jääkärito

Pääsiäisenä monien mieleen juolahtavat noidat, eli trullit. Etelä-Pohjanmaalla pääsiäisperinteisiin kuuluvat lisäksi pääsiäisvalkiat. Trullittamista, eli lasten pukeutumista pääsiäisnoidiksi ja lankalauantaina ovelta ovelle kiertämistä, esiintyy laajasti Länsi-Suomessa. Ruotsinkielisten parissa nämä kiertäjät tunnetaan nimellä påsk-troll. Sotien jälkeen karjalaiset evakot toivat mukanaan itäisiin pääsiäisperinteisiin kuuluvat palmusunnuntaina virpomiset. Trullittaminen on nykyään lastenkulttuuria ja moni jo aikuisiän saavuttanut muistaa pukeutuneensa noidanpukuun ja kiertäneensä ovelta ovelle makeisia keräten. Tämä perinne ei itse asiassa ole kovinkaan vanha, sillä se rantautui Ruotsista Suomeen vasta 1900-luvulla. Pääsiäinen on aiemmin ollut nuorisolle mieluista aikaa. Nuorisolla ennen oli tapana kokoontua pääsiäisen viettoon ja tänä aikana nuoret myös syyllistyivät pieneen pahantekoon. Näistä yleisin oli olkien varastaminen ladoista ja niiden polttaminen vaarallisen lähellä asutusta.

Kulttuuriperintö mielletään usein asiana, jolla ei juuri ole vaikutusta omaan arkeen. Mutta jos asiaa alkaa tarkemmin miettiä, huomaakin että kulttuuriperintö on kiinteä osa omaa identiteettiä. Joulun viettoon liittyy paljon perinteitä. Kulttuuriperintö voi jopa olla niinkin arkinen asia kun kenkien riisuminen sisätiloissa. Amerikkalaiset eivät esimerkiksi riisu omia kenkiään edes sisätiloissa. Toki tämä piirre ei ole tyypillistä vain Etelä-Pohjanmaalla, vaan tätä tapaa noudatetaan lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa. Saunominen on selkeästi suomalaisten yhteistä kulttuuriperintöä. Alussa kylvettiin päreen valossa sysimustassa savusaunassa, mutta suurin osa meistä on oppinut saunomaan kodissamme olevassa sähkövastusten lämmittämässä modernissa saunassa. Kulttuuriperintö voi siis aikojen saatossa muuttua ja muovautua erilaiseksi kun mitä se alussa oli. Hiihtäminen on tästä oiva esimerkki, sillä eihän kukaan enää hiihdä puusta veistetyillä suksilla. Toki isovanhemmat yhä muistavat mit

Eteläpohjalaisuuden symbolit -verkkonäyttelyn teko on ollut minulle sekä uusien kotiseutuasioiden oppimista että samalla perehtymistä syvemmin maakunnan erityispiirteisiin. Olen pyrkinyt tiivistämään eteläpohjalaisuuteen liitettyjä asioita noin kymmenen symbolin ympärille.  Kysymyksessä ovat sekä eteläpohjalaisten että muiden mielikuvat pääasiassa maakunnan ihmisten luonteesta. Myös luonnonympäristössä ja rakennuskannassa on sellaisia piirteitä, joita voidaan pitää tyypillisenä eteläpohjalaisena. Samalla täytyy kyllä myöntää, että osa näistä verkkonäyttelyssä esilletuomistani symboleista on kulkeutunut tähän maakuntaan hyvinkin kaukaa ja muotoutunut täällä uudestaan omanlaisikseen.  Eteläpohjalaiset symbolit voidaan ymmärtää vähintäänkin kahdella tapaa. Varsinaiseen henkiseen perinteeseen kuuluvat seikat, ja sitten ne merkit, joista on tullut tunnusomaisia eteläpohjalaisuudelle. Olen tässä verkkonäyttelyssä keskittynyt tähän paikallisidentiteetin henkiseen puoleen. Lähtökohdaksi otin l