Mitä Seinäjoen museoiden esinekokoelmat kertovat eteläpohjalaisuudesta? Esinekokoelmien tarkastelua, osa 2.

Etelä-Pohjanmaa on maatalousvaltainen alue, jossa vaatteet ja työkalut tehdään itse, ja jossa isänmaallisuus on tärkeä arvo. Eteläpohjalaiset arvostavat kotia ja viettävät siellä paljon aikaa kahvikupin ja radion ääressä.

Seinäjoen museoissa alkoi vuonna 2018 Seinäjokelaisten kaupunkihistoria -hanke, jossa selvitämme seinäjokelaisten identiteettiä ja kulttuuriperintöä. Hankkeen yhtenä tavoitteena on tarkastella museon esinekokoelmia uudella tavalla. Tämä sekä edellinen blogissamme julkaistu teksti avaavat hankkeessa tehtyä kokoelmien tarkastelua. Edellinen teksti kertoi siitä, minkä aihepiirien esineitä museoomme on tallennettu. Tämä teksti puolestaan keskittyy siihen, mitä museoon talletetut esinekokoelmat kertovat eteläpohjalaisuudesta.

Seinäjoen museoiden kokoelmissa on noin 38 000 esinettä, joita on kerätty museon kokoelmiin 1930-luvun alkupuolelta lähtien. Museomme – kuten monen muunkin museon – historiassa on eri aikoina painotettu eri esineryhmiä ja sisältöjä kokoelmien keruussa. Kokoelmat ovat pitkälti muodostuneet lahjoitusten kautta: ihmiset ovat lahjoittaneet museoon sopiviksi katsomiaan esineitä. Osa meitä ympäröivästä esinemaailmasta on myös hävinnyt huonokuntoisena. Näiden syiden vuoksi toiset teemat ovat paremmin edustettuina kokoelmissa kuin toiset.

Mitä meidän museossamme säilyneet esineet kertovat paikallisuudesta ja eteläpohjalaisuudesta? Tätä selvitin tarkastelemalla museon neljää suurinta kokoelmatilaa. Tässä ajatuksia siitä, millaiset esineryhmät niissä nousevat esiin ja mitä niistä voisi päätellä eteläpohjalaisesta elämästä 1800-luvulta nykypäivään.

Eteläpohjalaiset elinkeinot

Kokoelmien perusteella Etelä-Pohjanmaasta saa kuvan agraarina ja perinteisenä alueena, jossa toimeentulo on saatu maanviljelystä ja ruoantuotannosta. Maataloudessa on käytetty perinteisiä työvälineitä ja suuret maatalouskoneet ovat olleet harvinaisia. Hevonen on ollut tärkeä työpari. Paikasta toiseen liikkumiseen on käytetty hevosten vetämiä rekiä ja kiesejä sekä talvisin on sivakoitu suksilla. Sähköt ovat kuitenkin olleet edistyksen osoitus, sillä sähkölaitteita kokoelmista löytyy runsaasti.

Kuva: Kuvassa ollaan perinteisten työvälineiden ja tärkeimmän työparin, hevosen, kanssa pellolla. Seinäjoen museoiden kuva-arkisto.

Maatalouden ohella käsityöläisyys on ollut suuri toimeentulon lähde. Muun muassa suutareita on ollut alueella paljon. Jonkin verran alueelta on löytynyt myös kauppiaita, mutta muita ammattiryhmiä ei alueella ole ollut. Vaatteet ynnä muut tekstiilit on tehty itse perinteisin menetelmin suosien pellavaa ja villaa. Myös talot ja huonekalut on tehty itse puusta.

Eteläpohjalainen koti

Koti on ollut eteläpohjalaisille tärkeä paikka. Siellä on vietetty paljon aikaa. Varsinaisia harrastuksia ei ole ollut. Edes musisointia ihmiset eivät ole harrastaneet, vaikka nykyhetkestä katsottuna se on ollut tärkeä osa eteläpohjalaista kansanperinnettä. Erilaisten ruokailuvälineiden ja astioiden valtavan määrän perusteella ruoan laitto ja syöminen ovat olleet yksi tärkeimmistä asioista eteläpohjalaisessa kodissa. Kahvi on ollut tärkeä osa päivittäistä elämää ja tärkeä elintarvike. 

Kodit on sisustettu lukuisilla koriste-esineillä sekä puisilla tuoleilla. Pöydät puolestaan ovat olleet harvinaisempia. Lähes joka kodista on löytynyt radio. Vanhanaikaisista puhelimista, joita on ollut vain muutamassa kodissa, on otettu suuri harppaus suoraan kännykkäaikaan. 

Kodin sisustukseen on kuulunut paljon tekstiilejä. Myös vaatteita eteläpohjalaisilla on ollut paljon. Kenkien osalta tilanne on ollut toinen. Miehillä on ollut ainoastaan työkenkiä. Naiset eivät ole ilmeisesti käyttäneet kenkiä lainkaan, vaan ne ovat lojuneet kaapeissa käyttämättöminä päätellen kokoelmissa olevien kenkien kunnosta.

Kodeissa on juhlittu joulua, mutta ei oikeastaan muita vuotuisjuhlia. Lapsia on ollut vähän. Vasta 1900-luvun loppupuolella perheissä on ollut lapsiakin, jotka ovat saaneet viettää lapsuutta leluilla leikkien.

Kuva: Maalaistalon sisustusta. Kuvassa on erilaisia tuoleja, joita museon kokoelmista löytyy paljon. Kuva on Liinamaan tuvasta Törnävän museoalueelta. Kuvaaja Elina Kankaisto.

Eteläpohjalaiset arvot ja merkittävät toimijat

Isänmaallisuus, lainkuuliaisuus ja koulutus ovat olleet tärkeitä arvoja. Paikalliset ovat kunnostautuneet sodissa sekä ottaneet sankoin joukoin osaa vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. Esimerkiksi suurin osa naisista on kuulunut Lotta Svärd -järjestöön. Lukuisten Lotta Svärd -astioiden perusteella voisi ajatella, että lottien tärkein tehtävä on ollut kahvitusten järjestäminen.

Eversti Matti Laurila on ollut yksi maakunnan merkittävimmistä miehistä. Alueella muita merkittäviä toimijoita ovat olleet VR ja Pohjois-Suomen Sähkö niihin liittyvien esineiden runsaan määrän perusteella. Östermyran kartanon Wasastjerna-suku on puolestaan hautautunut historian hämärään, sillä heihin liittyvää esineistöä kokoelmatiloista löytyy vain vähän.

Mitä jatkossa pitäisi tallentaa museoon?

Edellä oleva kuva eteläpohjalaisuudesta perustuu niihin esineisiin, joita museoon on eniten tallennettu. Esitys antaa eteläpohjalaisuudesta pelkistetyn kuvan, joka ei sisällä kaikkia eteläpohjalaisen elämäntavan ja yhteiskunnan piirteitä. Tämänkaltainen kokoelmien tarkastelu antaakin meille museolaisille viitteitä siitä, mitä aiheita museoon pitäisi edelleen tallettaa, jotta eteläpohjalainen kulttuuriperintö olisi laajasti edustettuna kokoelmissamme. Mitä Sinun mielestäsi eteläpohjalaisuudelle ominaista museoon pitäisi tallettaa?

Maria Salo

tutkija Seinäjokelaisten kaupunkihistoria -hankkeessa