Kaikuuko museossa? Seinäjoen museoiden vuosi 2021 yleisötyön näkökulmasta

Yleisötyö – näyttelyt, tapahtumat ja museo-opetus – on ulospäin ehkäpä näkyvin osa museotyötä. Yleisötyössä kohtaamme yleisömme ja tuomme museon aineistot erilaisten ihmisten ja yhteisöjen saataville. Vuonna 2021 reunaehtoja tälle toiminnalle sanelivat toisaalta korona, toisaalta museon omat resurssit, joita suunnattiin erityisesti uuden museokeskus Tiklaksen suunnitteluun. Kaupungin omistukseen vuoden alusta 2022 siirtyneen Sairaalamuseon avaamista oli myös valmisteltava. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Etelä-Pohjanmaan museo oli suljettava koko vuodeksi. Näin ollen ainoa avoinna ollut museokohde oli Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museo, joka keräsikin varsinkin kesän aikana mukavasti kävijöitä.   

Sairaalamuseo siirtyi Seinäjoen kaupungin omistukseen ja osaksi Seinäjoen museoita vuoden 2022 alusta.
Kuva: Keino Branding

Huolimatta näennäisestä hiljaisuudesta näyttelyiden ja tapahtumien saralla olemme yleisötyön tiimissä paiskineet töitä sen eteen, että tulevaisuudessa voisimme palvella moninaisia yleisöjämme entistäkin paremmin. Yksi esimerkki menneenä vuonna tehdystä kehitystyöstä on Ateneumin koordinoima Kaikuu-hanke, jonka pilotointivaiheeseen osallistuimme koko yleisötyön tiimin voimin. Kaikuu-hankkeen tavoitteena on osallisuus ja vuorovaikutus. Museosta halutaan tehdä kiinnostava, luonteva, syrjimätön ja moniääninen osallisuuden tila. 

Käytännössä pyysimme ja saimme yhteistyöhön Seinäjoen lyseosta ja Marttilan koulusta S2 (suomi toisena kielenä) ja valmistavan opetuksen ryhmiä. Koululaisille järjestettiin kolmen kontaktikerran sarja: ensin museosta kävi opas koululla esittäytymässä ja esittelemässä museota kuvien avulla, toisella kerralla ryhmä tuli museoon tutustumaan näyttelyihin ja kolmannella kerralla ryhmä tuli vielä uudestaan katsomaan jo tuttuja näyttelyitä. Kokeilimme museokäynneillä VTS- eli keskustelevan kuvantarkastelun menetelmää. Siinä kuvia katsotaan yhdessä ja niistä keskustellaan tarkan rakenteen mukaan, mutta keskustelu tuntuu osallistujista silti vapaamuotoiselta. Tarkoitus ei ole perinteisen opastuksen tapaan, että ryhmän ohjaaja jakaa omaa tietoaan. Sen sijaan syntyy yhteistä vuorovaikutusta, jossa ryhmäläisten omat ajatukset katseltavista kuvista otetaan vastaan kiinnostavina ja keskenään samanarvoisina. Kuvat toimivat näin muun muassa ajattelun, kielitaidon ja kuvanlukutaidon välineitä, eikä menetelmä edellytä ennakkotietoja. Oppilaat saivat paitsi tilaisuuden tutustua kotipaikkakuntansa historiaan, myös harjoitella suomen puhumista uuden ihmisen kanssa. 

Kaikuu-hankkeen opastukset järjestettiin Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museossa, ja niiden valmisteluun osallistui koko yleisötyön tiimi. Kuvassa lottajohtaja Hilja Riipisen näköisnuken kanssa vasemmalla yleisötyön intendentti Sanna Kattelus ja oikealla museo-opas Vera Lehtomäki.
Kuva: Minna Heinonen

Toisena tärkeänä välineenä oli selkokieli, jonka käyttöön saimme hankkeessa ohjausta. Tavallinen yleiskieli voi olla liian vaikeaa esimerkiksi niille henkilöille, jotka vasta oppivat suomea, tai joilla on kehitysvamma, muistisairaus, oppimisen tai lukemisen vaikeuksia. Kaikille heille on apua selkokielestä, jossa käytetään helppoja sanoja ja lauseita. Huomasimme, että museomme sisältöjä ei suinkaan ollut helppoa kääntää saavutettavalle selkokielelle. Halusimme kertoa hyvin monimutkaisista historian tapahtumista. Niihin liittyi vaikeasti avattavia käsitteitä. Miten selittää lyhyesti ja yksinkertaisesti esimerkiksi Lotta Svärd -järjestön toiminta ja aatteellinen tausta? Sortua ei saa silti alentuvaan tai ”lässyttävään” puhetapaan ymmärrettävyyttä tavoitellessaan. Hankkeesta saimme onneksi tukea haasteelliselta tuntuvan aihepiirin lähestymiseen ja sanoittamiseen. 

Lotta Svärd 100 vuotta –näyttelyn kuvia käytettiin pohjana keskustelevalle kuvantarkastelulle. Sota-aika ei ole helpoin aihe. Eräs opettajista kuitenkin totesi, että sodasta puhumiselle ei välttämättä jää koulun arjessa aikaa, vaikka lapsilla saattaa olla siihen tarvetta. Vuonna 2021 maailmantilanne oli tietysti aivan toisenlainen kuin tätä kirjoitettaessa. Nyt sota on paljon voimakkaammin esillä uutisissa ja varmaankin myös koulumaailmassa.

Kuva: Seinäjoen museoiden kuva-arkisto, Suojeluskunta- ja Lotta Svärd –museon kokoelma.

Kaikkiaan Kaikuu-hankkeesta jäi hyvät kokemukset. Oppilailta ja heidän opettajiltaan saatu palaute oli positiivista: kaksi peräkkäistä käyntikertaa tutustuttivat lapset museoon niin, että sekä paikka että opas tuntuivat toisella kerralla jo ihan tutuilta. Moni aikoi tulla vapaa-ajalla vielä uudestaan perheensä kanssa. 

Henkilökunnasta uuden konseptin kokeilu oli haastavaa, mutta silti antoisaa ja opettavaista. Teki hyvää myös jakaa kokemuksia muiden mukana olleiden tahojen (Seinäjoen Taidehalli ja Aineen taidemuseo Torniosta) edustajien kesken. Sekä selkokieli että VTS menetelminä jäävät meillä käyttöön. Meillä on jo aiemminkin vieraillut usein suomen kielen opiskelijoita, ja olemme räätälöineet heille järjestettyjä opastuksia helppotajuisemmiksi. Nyt saimme uusia käyttökelpoisia työkaluja ja ideoita jatkoon. Tarkoituksena onkin ensi syksynä muokata Etelä-Pohjanmaan museoon omat selkokieliset ja keskustelevaa kuvantarkastelua hyödyntävät opastuksensa. Pyrimme siihen, että museon kynnys pysyy matalalla kaikenlaisille ryhmille. Museokäynti osaltaan voi auttaa kaikkia osallistumaan, tuntemaan olonsa tervetulleeksi ja kotoisaksi ‒ tulijan taustasta riippumatta. 

Tutustu Kaikuu hankkeeseen: 

https://ateneum.fi/tutkimushankkeet/kaikuu-suomea-ateneumissa/

Hankkeessa tuotettu käsikirja:

https://ateneum.fi/wp-content/uploads/sites/3/2021/09/Kaikuu-kasikirja-F1.pdf

Minna Heinonen 

museonhoitaja